Sanotaan se nyt ihan suoraan…
Minulla on aina vähän epävarma olo, kun kutsun itseäni valokuvaajaksi. En ole pienestä pitäen haaveillut aina olevani valokuvaaja, eikä minulla ole valokuvaajan ammattitutkintoa. Kasvoin opettajan tyttärenä perheessä, jossa arvostettiin korkealle akateemista tutkintoa. Olen koulutukseltani markkinointiekonomi, ja lukiolaisesta asti minulle oli selvää, että tulen tekemään työkseni jotain ”järkevää kunnon työtä”. Ja niin teinkin, viisitoista vuotta, markkinatutkimuksen ja mainonnan parissa, kunnes minusta alkoi tuntumaan, että elämänsä voi käyttää paremminkin.
Nimittäin, se mitä olen pienestä pitäen rakastanut, on kauneus ja esteettisyys. Käsityöt, askartelu, sisustus, nikkarointi, puutarha, valokuvat, maisemat… vaikka tämä kuulostaa naiivilta, niin kauniissa asioissa on jotain, joka koskettaa sielua. Kun saan luoda kauniita asioita, pystyn jollain lailla parantamaan maailmaa. Todellinen kutsumukseni onkin siis estetiikassa, vaikka vasta valokuvauksesta löysin sen parhaimman keinon toteuttaa kutsumustani. Kotiansa voi nimittäin sisustaa loputtomasti, ja aina sen lapset kuitenkin sotkevat – mutta täydellinen valokuva on ja pysyy. Lisäksi valokuvassa ei tarvitse tyytyä todellisuuteen, vaan todellisuudesta voi aina muokata itselleen paremman version.
Olen aina mielelläni yhdistänyt kuvia ja tekstejä töissäni, ja niistä syntyikin yhteistyö korttitalo Paletin kanssa, joka on jatkunut nyt jo yli vuosikymmenen ajan. Töitäni on myyty kortteina, kalentereina, jääkaappimagneetteina, kirjanmerkkeinä, lahjakasseina ja myös kodin- ja sisustustuotteina. Toivottavasti ne ovat tuoneet iloa myös sinun elämääsi!